Nektariina

KTK III, KRJ II
Virtuaalihevonen

Virallinen nimi: Nektariina Syntynyt: 05.10.2016
Kutsumanimi: Nelli Ikä: 8v
Sukupuoli: Tamma Rekisterinumero: VH17-018-0406
Rotu: Suomenhevonen Painotus: Kouluratsastus (HeA)
Säkäkorkeus: 160cm Kasvattaja: Helitalli (evm)
Väri: Rautias Omistaja: vaapu. (VRL-00193), Haavelaakso

Luonne

Nektariinaa, jota tuttujen kesken Nelliksi kutsutaan, on vaikea vihata. Se ei halua aiheuttaa kellekkään mitään pahaa, vaan perusluonteeltaan on oikein kiltti ja rauhaa rakastava hevonen. Se myös toisaalta unohtuu melko usein haaveilemaan, ja selästä käsin on suoraan sanottuna patalaiska.

Hoitotilanteiden aikana Nelli ei yleensä aiheuta mitään hämminkiä. Se viettää karsinassa aikansa lähinnä nukkumalla, eikä anna vieressä touhuavan ihmisen häiritä untaan. Sitten kun sen pitäisi itse tehdäkin jotain, kuten vaikka nostaa kavio puhdistusta varten, saattaakin ilmetä pieniä ongelmia. Tamman herättelyssä ja motivoimisessa voi mennä tovi, mutta ainakaan se ei ole tahallaan hankala. Se vain tykkää rauhasta eikä oikeastaan jaksaisi juurikaan tehdä mitään muuta kuin torkkua ja syödä. Ruoka onkin tämän rautiaan heikko kohta, joten taluttaessa kannattaa olla aina haukkana varmistamassa, ettei tamma pääse livahtamaan mehevälle ruohomättäälle. Ruoan perässä juoksemisen lisäksi siltä ei kuitenkaan kannata odottaa ihmeitä vauhdin suhteen, se nimittäin on melko rauhallinen etenijä.

Ratsastaessa Nelli jatkaa uneliasta linjaansa, mikä ei ehkä olisi aina niin suotavaa. Kun ratsastaja keräilee ohjia käteen ja yrittää epätoivoisesti saada torkkuvaa ratsuaan työskentelyn makuun ei Nelliä voisi vähempää kiinnostaa. Sitä saakin herätellä aina jokaiseen tehtävään oman aikansa, ja toisinaan ihan reilusti myös komentaa, jos ei tehtävä ota onnistuakseen. Kun tamman saa motivoitua työskentelemään täysillä on se oikeastaan oikein miellyttävä ratsu. Tammalla on pehmeät, keinuhevosmaiset askeleet joissa pysyy vaikka alkeisratsastajakin, eikä se oikeastaan koomasta herättyään väitä vastaan tai vastustele saamiaan apuja. Se puksuttaa läpi kouluradan tasaisen varmasti ja yllätyksettömästi, siltä ei siis tarvitse pelätä saavansa epätoivottua käytöstä kesken tärkeän suorituksen.

Kilpailupaikoillakaan Nelliä ei voisi vähempää kiinnostaa muu maailma. Se seuraa kyllä hoitajaansa minne tahansa ja verryttelyssä yrittää kyllä parhaansa pienen kannustuksen jälkeen, mutta mitään maata mullistavaa muutosta sen käytöksessä ei ole havaittavissa. Se käyttäytyy siis kisapaikoilla hyvinkin rennosti vailla stressiä tai huolenhäivää, ja toimiikin siksi myös oivana terapeuttina kilpailuja jännittävälle ratsastajalle. Traileriin Nelli ei kuitenkaan aina mene täysin ilman ongelmia, vaan saattaa jäädä jumittamaan, jos ei autossa ole valmiina kaveria puskuriksi. Puskurin kanssa se lastautuu kuitenkin helposti, eikä itse matkankaan aikana aiheuta mitään ylimääräistä härdelliä.
© Penelopeia

Sukutaulu

i. Muisto-Linus
(evm)
ii. Linnamon Hurja
(evm)
iii. Hurjaus (evm)
iie. Linnamon Satu (evm)
ie. Varjon Muisto
(evm)
iei. Varjomieli (evm)
iee. Siiri M (evm)
e. Mangomiina
(evm)
ei. Nokimaan Atte
(evm)
eii. Artturi (evm)
eie. Nokimaan Hilda (evm)
ee. Omenainen
(evm)
eei. Voiton Jalmari (evm)
eee. Kirsikkainen (evm)

Isä Muisto-Linus on isokokoinen ja näyttävä ori, joka on asunut koko elämänsä kasvattajansa, kouluratsastaja Susanne Aution tallilla Varkaudessa. Muisto-Linus on Susannen ensimmäinen kasvattivarsa ja entisen koulutammansa Varjon Muiston ainoaksi jäänyt varsa. Väritykseltään Muisto-Linus on vaaleanpunarautias liinakko ja säkäkorkeutta sillä on 168cm. Kokoa ja näyttävyyttä oriin tuo lisäksi sen jykevä ruumiinrakenne, jonka se on perinyt isältään Linnamon Hurjalta. Luonteeltaan Muisto-Linus on kasvattajan mukaan rehellinen, yritteliäs ja hieman jääräpäinen ori. Susanne ja Muisto-Linus ovat kilpailleet Vaativa B -tasolla menestyksekkäästi useamman vuoden ajan ja voittaneet kahtena vuotena suomenhevosten kouluratsastuksen pronssia. Muisto-Linus on vasta aloittanut uransa jalostusorina, joten sen jälkeläisnäytöt eivät ole vielä kovin suuria.

Isänisä Linnamon Hurja ei nimestään huolimatta ollut kovin hurja. Kokoa sillä kyllä oli 172cm, joka on suomenhevoselle aikamoinen lukema, mutta luonteeltaan se oli kiltti, ystävällinen ja rennonlupsakka hevonen. Vaaleanrautiaan liinaharjaisen Linnamon Hurjan kasvatti lahtelainen Johannes Savolainen, joka myi orin 3-vuotiaana Suvannon Ratsastuskouluun Espooseen. Aluksi ori oli tarkoitus ruunata ja kouluttaa tuntihevoseksi, mutta Suvannon Ratsastuskoulun uusi ratsastuksenopettaja Minna Mäkimaunola bongasi orin muiden nuorten joukosta. Minna Mäkimaunola nosti Linnamon Hurjan aina Helppo A -tasolle saakka ja ori keräsi huomiota polviin asti ulottuvan liinaharjansa ja erinomaisen käytöksensä ansiosta. Minna osti lopulta Linnamon Hurjan nimiinsä ja kilpaili orilla useita kausia. Linnamon Hurja jäi kisaeläkkeelle vasta 19-vuotiaana. Se sai elää vielä monta onnellista vuotta, kunnes ori lopetettiin 26-vuotiaana vanhuuden vaivojen vuoksi. Linnamon Hurja jätti jälkensä ratsusuomenhevosten sukuihin, sillä se oli aikanaan suosittu jalostusori.

Isänemä Varjon Muisto oli Susanne Aition omistama punarautias läsipäinen ja sukkajalkainen koulutamma, jolla oli säkäkorkeutta 159cm. Varjon Muiston isä oli aikanaan kilpaillut raveissa ja oli ravisukuinen, mutta myöhemmällä iällä koulutettiin ratsuksi. Sen emä taas oli ollut ikänsä suosittu tuntihevonen. Varjon Muisto oli savonlinnalaisen ratsastuskoulun pitäjien Seppo ja Jaana Ripatin kasvattama ja se myytiin 6-vuotiaana Varkauteen Susanne Aitiolle. Susanne koulutti säpäkästä tammasta kouluratsun ja kilpaili tamman kanssa kouluratsastuksessa SM-tasolla asti. Varjon Muiston kanssa Susanne nousi aluetasolta kansalliselle tasolle ja sijoittui toiseksi suomenhevosten koulumestaruuksissa Varjon Muiston viimeisellä kisakaudella. Haluamme lopettaa huipulla, totesi Susanne Hippoksen haastattelussa voitokkaan kauden jälkeen ja kertoi Varjon Muiston siirtyvän nyt jalostukseen. Valitettavasti Varjon Muisto ei ehtinyt varsoa kuin yhden orivarsan, sillä se menehtyi varsomisen komplikaatioihin vain vuorokausi varsomisen jälkeen.

Emä Mangomiina oli Helitallin kasvattama, kuvankaunis vaaleanrautias tamma, jolla oli jaloissa neljä korkeaa sukkaa. Säkäkorkeutta Mangomiinalla oli 156cm ja se oli rakenteeltaan sulavalinjainen ja urheilullinen suomenhevonen. Mangomiina kilpaili kouluratsastuksessa, mutta jo melko nuorella iällä se siirtyi Helitallin jalostustammaksi. Luonteeltaan Mangomiina oli tasainen ja rauhallinen perinteikäs suomenhevonen, joka ei välittänyt juuri mistään. Tätä tasaisuutta se periytti myös varsoilleen, joita ehti syntyä sen elämän aikana peräti seitsemän. Viimeisimmän varsomisen jälkeen Mangomiinan ollessa 18-vuotias, jäi se ansaituille eläkepäiville ja eli vielä neljä vuotta oloneuvoksena ja pihattokaverina Helitallin omistajan Heli Kuisma-Frilanderin siskon Emilia Kuisman pihattotallissa puoliveriruunalle. Mangomiina lopetettiin 22-vuotiaana vaikean suolenkiertymän vuoksi.

Emänisä Nokimaan Atte oli tummanrautias, hopeaharjainen ja sukkajalkainen 153-senttinen suomenhevosori, jonka kasvatti Nokimaan Talli. Nokimaan Atte oli hyvin näyttävä väritykseltään ja keräsi katseita minne tahansa menikin. Nokimaan Atte kilpaili nuorempana kouluratsastuksessa, mutta sen lupaava ura tyssäsi vaikeaan hankosidevammaan, joka jatkoi oireiluaan pitkällisestä kuntoutuksesta huolimatta. Sairaslomallaan Nokimaan Atte päätyi jalostuskäyttöön lähinnä Nokimaan oman tallin tammoille, mutta astui se muutaman lähitiloilla asustelevan suomenhevostammankin. Nokimaan Aten jalostusura jäi yhden kauden pituiseksi, sillä seuraavana vuonna ori ruunattiin ja myytiin kevyeen harrastekäyttöön yksityiseksi, sillä sen jalostusarvo ei suvullisesti ollut korkea. Tammoja ori ehti astua 10, joista kaksi jäi tyhjäksi ja yksi loi varsan. Nokimaan Atte lopetettiin 13-vuotiaana jalkavaivojen vuoksi.

Emänemä Omenainen oli Helitallin ensimmäisiä kasvatteja. Punarautias 157-senttinen suomenhevostamma oli pyöreä ja sympaattinen tamma, joka ihastutti rehellisellä, kiltillä ja iloisella luonteellaan. Omenainen kilpaili jonkin verran kouluratsastuksessa aluetasolla vuokraajansa Sanna Lampisen kanssa ennen jäämistään jalostustammaksi. Omenainen hoisi varsansa hyvin ja oli erinomainen emä jälkeläisilleen. Omenainen tuli myös helposti kiimaan ja tiineeksi, mutta varsomiset tammalla olivat hankalia. Eläinlääkäri epäili syyksi ahdasta synnytyskanavaa. Tamman terveyden nojalla se astutettiin vain kolme kertaa ja tämän jälkeen se myytiin tuntihevoseksi läheiselle ratsastuskoululla, jossa se teki pitkän uran suosittuna tuntihevosena. Omenainen lopetettiin 22-vuotiaana selkäongelmien vuoksi.
© Sylvi

Jälkeläiset

23.01.2018 t. Haavelaakson Violiina (i. Vinsentti)
18.07.2018 o. Haavelaakson Mauno (i. Manumatti)
13.10.2018 o. Haavelaakson Vinkkeri (i. Vinsentti)

Kilpailusijoitukset

27.03.2017, Teilikorpi, KRJ, Helppo A, 6/40
12.03.2017, Teilikorpi, KRJ, Helppo A, 3/40
16.03.2017, Teilikorpi, KRJ, Helppo A, 2/40
18.03.2017, Teilikorpi, KRJ, Helppo A, 6/40
26.03.2017, Teilikorpi, KRJ, Helppo A, 1/40
12.04.2017, Tuiskula, KRJ, Helppo A, 2/40
17.04.2017, Tuiskula, KRJ, Helppo A, 6/40
20.04.2017, Tuiskula, KRJ, Helppo A, 3/40
27.04.2017, Haavelaakso, KRJ, Helppo A, 6/50
02.05.2017, Haavelaakso, KRJ, Helppo A, 5/50
12.05.2017, Haavelaakso, KRJ, Helppo A, 6/50
13.05.2017, Haavelaakso, KRJ, Helppo A, 6/50
19.05.2017, Haavelaakso, KRJ, Helppo A, 1/50
25.05.2017, Haavelaakso, KRJ, Helppo A, 6/50
26.05.2017, Haavelaakso, KRJ, Helppo A, 1/50
27.05.2017, Haavelaakso, KRJ, Helppo A, 4/50
04.05.2017, Vähäpelto, KRJ, Helppo A, 5/30
07.05.2017, Vähäpelto, KRJ, Helppo A, 5/30
16.05.2017, Vähäpelto, KRJ, Helppo A, 1/30
05.05.2017, Iowa, KRJ, Helppo A, 2/30
07.05.2017, Iowa, KRJ, Helppo A, 2/30
16.06.2017, Pirunkorpi, KRJ, Helppo A, 2/30
26.06.2017, Pirunkorpi, KRJ, Helppo A, 4/30
28.06.2017, Pirunkorpi, KRJ, Helppo A, 2/30
11.06.2017, Vähäpelto, KRJ, Helppo A, 3/30
17.06.2017, Vähäpelto, KRJ, Helppo A, 5/30
19.06.2017, Vähäpelto, KRJ, Helppo A, 2/30
19.06.2017, Vähäpelto, KRJ, Helppo A, 3/30
20.06.2017, Vähäpelto, KRJ, Helppo A, 4/30
13.07.2017, Haavelaakso, KRJ, Helppo A, 2/30
24.07.2017, Haavelaakso, KRJ, Helppo A, 2/30
26.07.2017, Haavelaakso, KRJ, Helppo A, 5/30
17.07.2017, Teilikorpi, KRJ, Helppo A, 2/40
21.07.2017, Teilikorpi, KRJ, Helppo A, 3/40
22.07.2017, Teilikorpi, KRJ, Helppo A, 1/40
21.07.2017, Haavelaakso, KRJ, Helppo A, 4/30
25.07.2017, Haavelaakso, KRJ, Helppo A, 2/30
27.07.2017, Haavelaakso, KRJ, Helppo A, 5/30
01.08.2017, Haavelaakso, KRJ, Helppo A, 2/30
02.08.2017, Haavelaakso, KRJ, Helppo A, 2/30

NJ Näyttelyt

Ei vielä näyttelymenestystä

Valmennukset

Kouluvalmennus 02.08.2017 © Sippe
Olin saapunut Haavelaaksoon valmentamaan Vaapua ja yhtä tämän hienoista suomenhevostammoista, Nektariinaa eli Nelliä. Minun olisi seuraavana päivänä tarkoitus itse kiivetä tamman selkään maastoilun merkeissä, joten tänään näkisin hevosen etukäteen ja minulla olisi huomenna olemassa jonkinlainen kuva ratsastettavastani. Vaapu oli jo mennyt kentälle ja kiristi parhaillaan satulavyötä selästä käsin Nellin seistessä paikallaan ja tuijottaessa kauempana laitumella käyskenteleviä hevosia. Tervehdin sekä ratsastajaa että hevosta, ja asetuin kentän laidalle selostamaan valmennuksen ohjelmaa. Valmennuksessa olisi tarkoitus tehdä tehtävää, jossa jokaiseen kulmaan tehtiin voltit. Kaksi volttia vastakkaisiin kulmiin tehtiin laukassa, ja loput kaksi ravissa. Pitkien sivujen keskellä hevonen piti siirtää pariksi askeleeksi käyntiin. Vaapu nyökkäili Nellin selässä ja kertoi, että suunnitelma kuulosti hyvältä. Alkuverkkojen jälkeen Vaapu teki ensimmäisen voltin ravissa. Pitkän sivun puoleen väliin hän keventeli rauhassa Nellin kulkiessa mukavasti kuolaimella ja astellessa syvälle vatsan alle. Puolen välin kohdalla ratsastaja istui harjoitusraviin ja siirsi hevosen käyntiin pidättämällä vatsalihaksilla ja joustamalla kädellä hieman vähemmän. Nelli siirtyi oikein pehmeästi käyntiin, ja nosti laukan miellyttävän napakasti. Ensimmäisellä laukkavoltilla hevonen aavistuksen kaatui sisälle ja jäi voltin loppupuolella etupainoiseksi, ja tähän kehotinkin Vaapua kiinnittämään huomiota. Ravivoltti sujui hyvin, ja seuraavalla yrittämällä laukkavolttikin onnistui jo paljon paremmin. Kun Nelli alkoi olla jo todella makean näköinen ja tehtävä sujui todella hienosti, saatoin jättää ratsukon rauhassa itsenäisten loppuverryttelyjen pariin.

Päiväkirjamerkintä 03.08.2017 © Sippe
Liu’utin Nellin karsinan liukuoven kiinni ja laitoin juuri käyttelemäni piikkisuan takaisin harjalaatikkoon. Otin suojuksen pois satulan päältä, nostin sen karsinan seinässä olevan putken päältä ja menin takaisin karsinaan. Annoin Nellin nuuhkaista satulaa, ennen kuin laskin laadukkaan näköisen koulupenkin tamman selkään. Varmistin, että karvat eivät jääneet huovan alle huonosti ja laitoin vyön kiinni vielä melko löyhästi. Otin käteeni telineessä roikkuneet suitset, avasin ne paketista ja nostin ohjat Nellin kaulalle. Pujotin kuolaimet ystävällisen tamman suuhun ja kiinnitin soljet. Kun hevonen oli valmis, talutin sen käytävälle ja painoin vielä kypärän tukevasti omaan päähäni. Nousin Nellin selkään puiselta jakkaralta tallin edessä, ja ohjasin tamman Haavelaakson maastopoluille. Nelli käveli varman ja rauhallisen, mutta kuitenkin sopivan reippaan oloisena, joten saatoin antaa hevosen kävellä melko vapain ohjin. Kuljimme melko kapeaa, maitohorsmien ympäröimää polkua, ja sallin hevosen aina välillä napata itselleen hieman matkaevästä. Kohta saavuimme hieman leveämmälle hiekkapohjaiselle metsätielle, ja annoin Nellin siirtyä raviin. Pitkän, loivasti ylämäkeen kulkevan suoran häämöttäessä edessä pyysin hevosta siirtymään laukkaan. Nellin keinuva, suuri laukka kiidätti meidät suoran päähän tuossa tuokiossa, ja rauhoittelin tamman takaisin käyntiin. Matkalla takaisin Haavelaaksoon kuljimme maastoltaan hyvin erilaisia reittejä pitkin, ja välillä ravailimme tai laukkasimme pidempiäkin pätkiä. Tallilla maastoon lähtiessämme olin laittanut Sports Trackerin päälle, ja Haavelaaksoon saavuttuamme se näyttikin matkaksi 12.4 kilometriä. Ihan mukava viikonlopun maastolenkki siis!

Kuvagalleria



© Haavelaakso • virtuaalitalli